Hae ohjeistosta

Millainen pyöräilykaupunki Helsingin tulisi olla?

Miten hommat saadaan rullaamaan ja pyöräliikenne tavoiteltuun kasvuun?

Helsinkiin on laadittu pyöräilyn edistämisohjelma vuonna 2014 ja ohjelma tullaan päivittämään. Siihen kirjattuna päätavoitteena on nostaa pyörämatkojen osuus 15 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2018 pyörällä taittui 11 prosenttia Helsingissä tehtävistä matkoista. Tavoitteesta ollaan jäljessä, vaikkakin pyöräliikenteen määrä Helsingissä on viime vuosina kasvanut.

Pyöräliikenteen kulkumuoto-osuuden kehitys ja tavoite.

Strategiasta tekoihin

Päivitettävässä ohjelmassa paneudutaan erityisesti niihin tekijöihin, jotka tutkimuksen mukaan saisivat helsinkiläiset pyöräilemään enemmän. Näitä tekijöitä ovat pyöräliikenteen väylät, pysäköinti, ylläpito, työmaajärjestelyt sekä viestintä. Uusia pyöräväyliä ja pyöräpysäköintiä onkin viime vuosina rakennettu, mutta silti Helsingin pyöräilyolosuhteissa on edelleen merkittäviä puutteita. Päivitettävässä ohjelmassa tullaan listaamaan ne toimenpiteet eli työtehtävät, joita kaupunki aikoo toteuttaa, jotta pyöräliikenne saadaan houkuttelevaksi liikennemuodoksi ja sen olosuhteet kilpailukykyisiksi.

Tekemiseen tarvitaan resursseja

Tekeminen vaatii resursseja. Resursseista pelkkä raha ei riitä, vaan tarvitaan myös aikaa eli ihmisiä, jotka tekevät työtä. Kehittämisohjelmassa on myös tärkeä selvittää, millaisilla resursseilla esitettyihin tavoitteisiin voidaan päästä ja mitä muutoksia toimintaan tämä edellyttää.

Pyöräliikenteen investoinnit Helsingissä. YK suosittaa, että jalankulkuun ja pyöräliikenteeseen käytettäisiin 20% liikennebudjeteista.

 

 

 

Sitä saa mitä mittaa

Pyöräliikenteen kulkumuoto-osuuden kehittymisen rinnalla tulee mitata entistä tarkemmin kaupungin tekemiä toimia, jotka vaikuttavat suoraan pyöräilyolosuhteisiin. Päivitettävässä ohjelmassa tullaankin laatimaan uudet tavoitteet sekä niihin entistä tarkemmat mittarit, jotta seurannasta saadaan toimintaa ohjaavaa. Hyvänä pohjana tähän toimii myös aiemmin laadittu pyöräliikenteen seurantasuunitelma .

Elokuun aikana kysytään asukkaiden näkemyksiä kirjasto Oodissa sekä järjestetään työpajat kaupunkiympäristön toimialan työntekijöiden kanssa. Syksyn aikana järjestetään myös tilaisuus sidosryhmille kuten kaupungin muille toimialoille sekä kaupungin ulkopuolisille tahoille. Ohjelman on määrä valmistua vuoden 2020 aikana, jolloin se viedään poliittiseen käsittelyyn, ensiksi kaupunkiympäristölautakuntaan.

Tervetuloa keskustelmaan aiheesta sinulle sopivaan tilaisuuteen tai jätä kommenttisi tähän alle!

Kirjoittaja

Reetta Keisanen

Reetta Keisanen on Helsingin kaupungin pyöräilykoordinaattori. Reetta ja hänen tiiminsä työskentelevät kaupunkiympäristön toimialan liikennejärjestelmäsuunnittelussa.

6 kommenttia artikkeliin “Millainen pyöräilykaupunki Helsingin tulisi olla?

  1. Poistakaa kaikki reunakivet pyöräteiltä viidessä vuodessa. Helppo kirjata, helppo seurata, helppo toteuttaa.

  2. Semmoinen missä pyöräilijät noudattavat liikennesääntöjä. Lainsäädäntö on olemassa, tarvitaan vain lisää seurantaa ja opastusta. Merkittävä vaikutus keskustan asukkaiden viihtyvyyteen ja turvallisuuteen.

  3. Kaupunki, jossa pyöräily on elämäntapa, eikä hiki hatussa poljettava kilparata. Hyvin rimmaa

  4. Pyörää ei voi jättää mihinkään tai sitä ei enää ole, kun tulee asioilta. Jos on viisi hyvää lukkoa ja viipyy vain vähän aikaa voi menettää ainoastaan satulan. Vartioituja pysäköintialueita pyörille tiettyihin solmukohtiin. Hyvät lukkopaikat ovat vain laastaria. Ja vakuutus ei maksa mitään, jos on vähän vanhempi pyörä vaikka olisi huoltanut uuden veroiseksi, tästä omakohtainen kokemus.

  5. Resurssien osalta ei tosiaan ratkaise pelkästään määrä, vaan täytyy löytyä myös yhteinen tavoite.

    Kaupungilla on mahdollisuus käytännössä nollaresurssein lisätä valtavasti pyöräilyn turvallisuutta ja vaivattomuutta, jos se aidosti rupeaisi vaatimaan ohjeita vastaavat tilapäisten liikennejärjestelyjen suunnitelmat. Päinvastoin tiedän kohteita, joissa kaupunki itse on kieltänyt käyttämästä mallipiirrosten mukaista järjestelyä, ja kadulle on päätynyt ratkaisu, josta pyöräliikenteen kulkureitti puuttuu. Kuvaavaa lienee, että en ole kertaakaan nähnyt tyyppikuvien mallia käytössä pyöräkaistalla; kaista on aina joko vain suljettu tai sieltä on ollut jopa liikenteenohjaajan voimin opastus ajamaan pyöräkaistaa väärään suuntaan tien toiselle laidalle!

    Talvikunnossapidosta jälleen pyöräkaistoihin liittyvä esimerkki: Nähtävästi on olemassa virallisten kunnossapitoluokitusten ohi menevä sisäinen ohje, ettei pyöräkaista ole osa ajorataa, vaan sitä voi aurauksen sijaan käyttää jopa lumivarastona. Niin järjestelmällistä tämä toiminta on ollut.

  6. Rakastan pyöräilyä, mutta valitettavasti Helsingissä en sitä juuri harrasta. Tähän on ainakin kaksi keskeistä syytä.

    Ensimmäinen on pyöräteille pysäköinti, josta paistaa autolla kulkevien kunnioituksen puute pyöräilijöitä kohtaan mutta myös puhdas tietämättömyys. Jonkinlainen asenne- ja tiedotuskampanja olisi paikallaan. Ehdotan, että viestintää kohdennetaan erityisesti niihin yrityksiin, joiden toimintaan kuuluu ajoneuvoilla kulkeminen kaupungissa ja lyhyet pysäytykset ja pysäköinnit eri kohteissa, esim. kuljetus-, muutto- ja huoltofirmat. Ammattikuljettajille tulee teroittaa, että pyörätielle pysäköinti on todellinen ja toistuva ongelma, joka pilaa yritykset parantaa pyöräilyinfraa ja myös haittaa niin kuljetusalan kuin pyöräilyn imagoa. Lisäksi kaupungin pitäisi ottaa selkeä ja tiukka linja virheellisestä pysäköinnistä sakottamiseen: jos auto on pyörätiellä, vaikka sen pitäisi olla esim. ajoradalla tai lastauspaikalla, seurauksena on sakko. Piste.

    Toinen syy on itse pyöräilyinfra. Otetaan esimerkiksi Helsingin ehkä hirvein katu, Runeberginkatu. Valtaosa tilasta on varattu kaahaaville autoille, jalkakäytävä on lähes olematon ja pyöräilyolosuhteita ei ole lainkaan. Kadulle on suunnitteilla remontti, joka on kuitenkin aikataulutettu alkamaan ilmeisesti vasta 2020-luvun puolivälissä (!). Miksi tällaisia keskeisiä pyöräilyinfraa parantavia hankkeita ei kiirehditä? Yleisesti pyöräilyinfraa vaivaa aukkoisuus, jonka korjaamisen pitäisi olla pyöräilyliikenteen suunnittelun ykkösprioriteetteja. Mikään pyörätie tai -kaista ei saisi loppua kuin seinään.

    Pyöräily on mielestäni Helsingissä liian epämiellyttävää, pahimmillaan jopa vaarallista, niin kauan kuin pyöräilyinfrassa on pahoja puutteita ja ammattikuskit ja muut autoilijat pitävät pyöräilyä, pyöräilijöitä ja pyöräväyliä toisarvoisina.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*