Helsinki on valinnut linjakseen toteuttaa yksisuuntaisen pyöräliikenteen verkoston, koska yksisuuntaiset väylät ovat neljä kertaa turvallisempia kuin kaksisuuntaiset väylät.

Liikennesuunnittelun ensimmäinen lähtökohta on turvallisuus. Pyöräliikenteen yksisuuntainen verkko vastaa tähän tavoitteeseen kaksisuuntaista verkkoa paremmin. Helsingin kaupungin liikenneturvallisuusselvityksien mukaan pyöräilijälle vaarallisin kohtaaminen autoliikenteen kanssa on, kun autoilija kääntyy oikealle ja pyöräilijä saapuu autoilijaan nähden oikealta. Tässä tilanteessa auton kuljettaja on orientoitunut tarkistamaan vasemmalta tulevan autoliikenteen ja huomaa samalla vasemmalta saapuvan pyöräliikenteen. Oikealta tuleva pyöräliikenne jää kuitenkin usein tarkistamatta, koska se tulee autoliikenteeseen nähden epäloogisesta suunnasta. Yksisuuntaisia pyöräteitä priorisoimalla voidaan minimoida autoilijan ja oikealta tulevan pyöräilijän kohtaaminen risteysalueella.

Tutkimus pyöräliikenteen turvallisuudesta on tehty 1999 ja uusittu 2017. Tilanne kaksisuuntaisten pyöräväylien riskeistä on säilynyt samansuuntaisena vuosikymmenien ajan. Uusimassa tutkimuksessa nousi myös esille, että yksisuuntaisia pyöräväylien lisäksi liikenneturvallisuutta voidaan parantaa korostamalla risteyksen väistämisvelvollisia osapuolia. Lisäksi risteysnäkemien suunnittelu nousi esille.

Näiden seikkojen takia Helsinki on valinnut suurimmilta osin yksisuuntaisen pyöräväylä verkon. Baanaverkosto puolestaan on monilta osin kaksisuuntainen, sillä se kulkee radanvarsilla, puistokäytävissä ja muilla yhteyksillä, jossa risteämiä autoliikenteen kanssa on vähemmän. Yksisuuntaisessa pyöräväyläverkossa on myös useita muitakin etuja, joita käsittelemme tässä blogissa myöhemmin.

Tämän blogin välityksellä haluamme lisätä tietoutta hyvästä pyöräliikennesuunnittelusta. Tervetuloa lukemaan ja keskustelemaan!