Helsinki on valinnut toteuttaa yksisuuntaisen pyöräliikenteen verkon, koska yksisuuntaiset väylät ovat turvallisempia ja ne mahtuvat kaksisuuntaisia väyliä paremmin vanhaan katurakenteeseen.
Pyöräliikenne on tilatehokas kulkumuoto. Yhden autopaikan tilalle mahtuu parkkeeraamaan kymmenen polkupyörää. Pyöräliikenteellä pystytään välittämään myös lähes kaksinkertainen määrä ihmisiä autoliikenteeseen verrattuna. Autokaistan välityskyky on 1700 autoa tunnissa ja pyöräkaistan välityskyky 3200 polkupyörää tunnissa.
Kaksisuuntaiset pyöräväylät tarvitsevat paljon tilaa. Helsingissä kaksisuuntaista pyöräväyliä on valittu muun muassa Baanoille, jotka kulkevat puistokäytävissä, radan varressa ja muissa tilavissa paikoissa, joissa on vähän risteyksiä autoliikenteen kanssa. Helsingin vanhassa kantakaupungissa tilaa ei ole riittävästi laadukkaille kaksisuuntaisille väylille.
Yksisuuntaiset väylät puolestaan mahtuvat laadukkaina vanhaankin katurakenteeseen. Yksisuuntaisissa väylissä risteyksissä odottaminen jonoutuu suoraan pyöräkaistalle, eikä erillistä odotusaluetta tarvitse rakentaa. Helsinki onkin päättänyt toteuttaa kantakaupunkiin yksisuuntaisen pyöräväyläverkon.
Pyörällä on mukava ajella, mutta asioilla omalla pyörällä ei voi käydä ainakaan mikäli se on vähänkin laadukkaampi malli. Valvotut pyöräparkit puuttuu. Kaikki osat pitäisi erikseen lukita ja siinä tapauksessa se rikotaan. Vakuutus ei kuitenkaan maksa mitään, jos pyörä muutaman vuoden vanha vaikka olisi huollettu uuden veroiseksi. Pari pyörää varastettu ja kotonakin pyörä pitää kantaa sisään pieneen asuntoon. Tälle pitäisi tehdä jotain ?
Yksisuuntaiset pyöräväylät ovat pääsääntöisesti hyvä trendi, mutta eivät toimi kaikilla tieosuuksilla – paikalliset olosuhteet tulisi ehdottomasti huomioida. Esimerkkinä Mannerheimintie välillä Ruskeasuo – Laakso. Jos lähtee Ruskasuolta Manskun itäpuolelta kaupunkiin päin ja siirtyy kadun länsipuolelle, joutuu tekemään seitsemän kadunylitystä ja ohittamaan 11 liikennevalotolppaa aina Lääkärinkadulle saakka. Risteysten lisäksi länsipuolella on lukuisia häiritseviä ’tärinäraitoja’, sadevesirailoja asfaltissa. JOS taas ajaa Ruskeasuolta Manskun itäpuolta, joutuu ylittämään vain yhden risteyksen ja yhdet valot. Ajallisesti ja psykologisesti tämä tekee huiman eron alle kilometrin matkaan.
Tällä pätkällä on nyt yksisuuntaiset pyöräkaistat – mutta arvatkaas kummalla puolella poljetaan? Itäpuolen pyörätiestä tulisi ehdottomasti tehdä kaksisuuntainen. Myös länsipuolen pomppurata kaipaa korjauksia.