Kadun varren pyörätie – samassa tasossa jalkakäytävän kanssa
Kadun varren pyöräteillä jalankulku ja pyöräliikenne tavallisesti erotellaan toisistaan (kuva 26). Pyörätien kaksisuuntaisuudesta on hyvä ilmoittaa niin jalankulkijalle kuin pyöräilijällekin tiemerkinnöillä. Jalankulkija ymmärtää huomioida mahdollisuuden, että pyöräilijä voi lähestyä kummasta suunnasta tahansa. Pyöräilijä osaa puolestaan varautua mahdolliseen vastaantulevaan pyöräliikenteeseen. Kaksisuuntaiset pääpyörätiet merkitään yleensä katkoviivalla sekä pyörätunnuksilla asianomaisiin suuntiin. Samalla toimenpiteellä pyörätie näyttää pyörätieltä ja pääreitti on helpompi hahmottaa sekä erottaa visuaalisesti jalankulusta.
Osuuksilla, joilla katkoviivaa ei merkitä, vältetään pyörätien ja jalkakäytävän leveyden tasajakoa. Tasajaon tapauksessa kulkijat sekoittavat kulkumuotojen erotteluun tarkoitetun tiemerkinnän väylän keskiviivaan. Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä -ratkaisua ei käytetä katujen varsilla.
Istutuskaista pyörätien ja jalkakäytävän välissä erottelee kulkumuodot verraten hyvin, ja ratkaisulla voidaan käsitellä suurtakin pyöräliikennevirtaa (kuva 27). Kun jalankulun ja pyöräliikenteen välillä ei ole riittävän selkeää erottelua, saattavat pyöräilijät ja jalankulkijat päätyä tahattomasti tai tahallisesti toistensa puolelle.
Jos pyöräliikenteen ja jalankulun välissä ei ole rakenteellisia elementtejä, tulee kulkumuodot erottaa tiemerkinnöillä, kiviraidalla tai materiaalierolla tai näiden yhdistelmällä (kuva 28). Kiviraita voi olla kahdesta viiteen kiveä leveä. Mitä leveämpi ja epätasaisempi erotteluraita on, sen paremmin se toimii.
Pyörätien tulee myös erottua selkeästi erotuskaistasta sekä pysäkkitiloista. Pyörätielle ei sijoiteta mitään fyysisiä esteitä. Valaisinpylväät, liikennemerkit ja liikennevalotolpat tulee sijoittaa erotuskaistalle joko pyörätien ja ajoradan tai pyörätien ja jalkakäytävän väliin. Erottelukaista tulee osoittaa selkeästi rakenteella tai massaviivalla. Pysäkkitila tulee rajata selkeästi erilleen pyörätiestä. Rajaus voidaan tehdä tasoerolla, kaiteella, materiaalierolla, massaraidalla tai näiden yhdistelmillä.
Kaksisuuntaisen pyörätien perusleveys pääreiteillä on 2,5–3,0 m pyöräliikenteen määrän mukaan. Baanareiteillä tavoiteleveys on 4,0 m.
Muilla kuin pääreiteillä voi leveys perustellusti olla 2,25 m. Mittoihin ei sisälly erottelun viemää tilaa tai jalkakäytävän puolen tilaa. Mitoituksessa tulee huomioida kunnossapidon vapaan tilan vaatimukset. Kaksisuuntaiset pyörätiet erotellaan aina noin 1,0 m leveällä erotuskaistalla ajoradasta.
Kadunvarren pyörätie – kolmitasoratkaisu
Kolmitasoratkaisu on laadukkain ratkaisu linjaosuuksilla, kun liikenteen vilkkaus vaatii pyöräliikenteen omaa infrastruktuuria. Kolmitasopyörätie on sekä turvallinen että turvallisen tuntuinen. Kolmitasoratkaisu on sujuva ja kestää suuria pyöräliikennemääriä. Kolmitasoratkaisua käytetään etenkin vilkkaassa jalankulkuympäristössä. Tiiviissä kaupunkirakenteessa jalankulkijoiden on vaikea hahmottaa, että pyöräilijöitä lähestyy molemmista suunnista. Kun pyörätien ja jalkakäytävän välissä on tasoero, on kaupunkiympäristö selkeä ja miellyttävä jalankulkijalle (kuva 29).
Jalkakäytävän ja pyörätien välissä viistetty reunakivi tekee ympäristöstä selkeämmän ja turvallisemman (kuvat 30 ja 31). Tasoero tuo ymmärrettävyyden, mutta viistetty reunakivi on anteeksiantavainen vahingossa reunakiveen ajaneelle pyöräilijälle. Tasoeron reunaa voidaan korostaa noppakivillä reunakiven vieressä, jolloin osapuolet huomaavat reunakiven paremmin.
Kaksisuuntaisen pyörätien perusleveys pääreiteillä on 3,0–4,0 m pyöräliikenteen määrän mukaan. Baanareiteillä tavoiteleveys on 4,0 m. Mitoituksessa tulee huomioida kunnossapidon vapaan tilan vaatimukset. Kaksisuuntaiset pyörätiet erotellaan aina noin 1,0 m leveällä erotuskaistalla ajoradasta.
