Odotusalueet ja keskisaarekkeet

Jalankulkijan odotusalueet ja keskisaarekkeet suunnitellaan riittävän kokoisiksi, jotta kadun ylittämistä on turvallista odottaa. Liikennevalo-ohjatun suojatien kohdalla jalankulkijan odotusalue ajoradan vieressä on yleensä vähintään 2,5 m leveä. Liikennevalottoman suojatien kohdalla odotusalue on vähintään 1,75 m. Odotusalueiden kokoon vaikuttaa myös, onko vieressä pyöräliikenteelle pyörätien jatke tai pyöräilijän ylityspaikka. Mitoituksessa huomioidaan, että tavarapyörä mahtuu odottamaan ylitystä. Tässä tapauksessa myös liikennevalottomien odotustilojen tulisi olla vähintään 2,5 m leveitä. Ajoradalla voi olla keskisaarekkeita, jotka jaksottavat jalankulkijan ja pyöräilijän tienylitystä. Keskisaarekkeen minimimitta on 2,5 m.

Liikennevalottomissa risteyksissä jalankulkijan odotusalueen tarve riippuu pääsuunnan ylitysmahdollisuuksista. Mitä vilkkaampi pääsuunta, sitä todennäköisempää on, että jalankulkija jää odottamaan vuoroaan ajoradan viereen. Jalankulun odotusalue merkitään ajoradan viereen silloin, kun pyörätien linjaus ei ole ajoradan vieressä.

Jalankulun odotusalue erotellaan selkeästi pyörätiestä. Pyörätie ja jalankulkijan odotusalue voivat olla samalla tasolla, mutta ne on eroteltu selkeästi eri materiaaleilla.

Valo-ohjattu suojatie yksisuuntaisten järjestelyjen yhteydessä

Valo-ohjattuja suojateitä suunniteltaessa harkitaan, onko kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaista tehdä pyöräliikenteelle liikennevalojen ohitus. Yleensä pyöräliikenne pyritään viemään valo-ohjauksen ohi linjaosuuden suojateillä. Suuri jalankulkijoiden määrä suojatiellä voi puolestaan perustella sen, että pyöräliikenne on parasta ohjata valoilla suojatien kohdalla.

Valo-ohjatun suojatien yhteydessä pyritään jalankulkijan odotusalue suunnittelemaan vähintään 2,5 m leveäksi. Mikäli kadun varrella on pysäköintiä tai puurivi, voidaan jalankulkijan odotusalue suunnitella melko helposti (kuva 52). Pyörätien linjaus pidetään suorana, mutta sitä voidaan tarvittaessa kaventaa, jotta jalankulun odotusalue olisi riittävän leveä. Yksisuuntaisen pyörätien täytyy kavennuksen kohdalla olla kuitenkin vähintään 1,5 m leveä. Turvallisuuden ja selkeyden parantamiseksi vilkkaassa ympäristössä rakennetaan tasoero jalkakäytävän ja pyörätien välille.

Jos jalankulkijoita on paljon, ohjataan myös pyöräliikenne yleensä valoilla suojatien kohdalla. Jos kadun varressa ei ole pysäköintiä tai puukaistaa, jalankulkijan odotusalueen suunnittelu on usein vaikeaa. Tässä tapauksessa yksisuuntainen pyörätie ja kolmitasopyörätie lasketaan tavallisesti ajoradan tasoon pyöräkaistalle (kuvat 53 ja 54). Pyöräliikenne noudattaa yleensä ajoneuvoliikenteen valo-ohjausta. Pyöräliikennettä voidaan mahdollisuuksien mukaan sujuvoittaa Be-polite-valo-ohjauksella.

Liikennevalopainikkeille varataan tila jalankulkijan odotusalueen vierestä tai siitä kohdasta, mihin jalankulkijan on turvallista pysähtyä odottamaan liikennevalojen vaihtumista. Kun pyöräliikenne ja jalankulku on eroteltu toisistaan, on yleensä kummallekin kulkumuodolle järjestettävä painike sellaiseen kohtaan, jossa valon vaihtumista on tarkoitus odottaa. Ihminen ei enää painikkeen painamisen jälkeen ole motivoitunut liikkumaan, ennen kuin valo vaihtuu vihreäksi.

Valo-ohjaamaton suojatie yksisuuntaisten järjestelyjen yhteydessä

Liikennevalottomien suojateiden kohdalla yksisuuntainen pyörätie ja kolmitasopyörätie yleensä lasketaan selkeyden vuoksi ajoradan tasoon (kuva 55). Pyörätiet lasketaan ajoradan tasoon 5 m ennen suojatietä ja nostetaan takaisin luiskalla pyörätielle 3 m suojatien jälkeen.

Kolmitasopyörätien tapauksessa voidaan harkita pyörätien pitämistä omassa tasossaan suojatien kohdalla. Tätä voidaan harkita, jos jalankulkua pääsuunnan ylittävällä suojatiellä on erittäin vähän (kuva 56).

Kun kadun varrella on pysäköintiä, on pääsuuntaa ylittävän jalankulkijan hankala arvioida ylitystä pyörätien reunalta käsin. Suojatien kohdalle suunnitellaan odotusalue, joka turvaa, ettei autoja pysäköidä 5 m lähemmäksi suojatietä, ja pääsuunnan ylitysmatka lyhenee (kuva 57). Kolmitasoratkaisussa pyörätie ja jalankulkijan odotusalue voivat olla samalla tasolla, mutta ne on eroteltu selkeästi eri materiaaleilla. Kun kadun varrella on puukaista, pidetään pyörätien linjaus suorana ja jalankululle rakennetaan odotusalue ajoradan viereen.

Valo-ohjattu suojatie kaksisuuntaisten järjestelyjen yhteydessä

Kun kaksisuuntainen pyörätie risteää linjaosuuden suojatien kanssa, toteutetaan jalankulkijalle yleensä odotusalue ajoradan ja pyörätien väliin. Puukaista muodostaa yleensä helposti riittävän odotustilan jalankulkijalle (kuvat 58 ja 59). Jalankulkijan valo-ohjauksen painonappi sijoitetaan siihen kohtaan, missä jalankulkijan toivotaan odottavan suojatien vihreää valoa.

Jalankulkija hakeutuu yleensä odottamaan ylitystä reunakiven viereen, oli kyseessä odotusalue tai pyörätie. Mikäli pyörätien ja ajoradan välissä on esimerkiksi vain 1 metrin erotuskaista, pyörätietä voidaan yrittää taivuttaa poispäin ajoradasta, jotta jalankulkijoille muodostuu riittävä vähintään 2,5 metrin odotustila ajoradan viereen (kuva 60). Taivutus toteutetaan hyvää ajogeometriaa noudattaen ja selkeästi rakenteellisesti tai materiaalein eroteltuna jalankulusta ja erotuskaistasta. Jalankulkijan pyörätien ylitys voidaan ohjata valoilla tai jättää ohjaamatta jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden määrien mukaan. Pyörätietä voidaan kaventaa odotusalueen kohdalla (min. 2,2 m).

Kun jalankulkijalle ei ole mahdollista suunnitella riittävää odotusaluetta ajoradan viereen, voidaan pyörätie laskea ajoradan tasoon suojatien kohdalla. Tässä tapauksessa myös pyörätie linjataan suojatien kohdalla ajoradan viereen ja suojatie ohjataan valoilla myös pyöräliikenteen osalta. Ajoradan ja pyörätien välissä on erotuskaista, jolle valo-ohjauksen opasteet asetetaan. Erotuskaista myös suojaa vastakkaisia liikenne- virtoja (auto- vs. pyöräliikenne). Be-polite-valo-ohjausta voidaan harkita. (Kuva 61.)

Pyöräliikenne lasketaan luiskalla ajoradan tasoon. Yleensä linjaosuudella on tällaisessa ympäristössä reunakivi pyöräliikenteen ja jalankulun välissä. Ajoradan ja erotuskaistan välistä reunakivilinjaa ei voida jatkaa suojatien kohdalla (edes nollattuna), koska se houkuttelisi jalankulkijoita etenemään odottamaan suojatien ylitystä erotuskaistalle. Tämä ratkaisu pidentää jonkin verran yhdellä kerralla ylitettävää pääsuunnan suojatietä ja heikentää pyöräliikenteen sujuvuutta, mutta toisaalta poistaa täydellisesti jalankulkijan ja pyöräilijän väliset konfliktit. Ratkaisu voi olla perusteltu, jos jalankulkijoiden määrät ovat suuret. Suojatiet saattavat olla normaalia leveämpiä jalankulkijoiden suuren määrän vuoksi.

Liikennevaloton suojatie kaksisuuntaisten järjestelyjen yhteydessä

Liikennevalottomien suojateiden kohdalla jalankulkijan ei periaatteessa pitäisi joutua odottamaan, mutta käytännössä tämä ei aina toteudu. Etenkin vilkkaiden katujen ylittävät suojatiet ovat kyseenalaisia. Jalankulkija saattaa antaa autoliikenteen mennä ennen kuin ylittää tien, vaikka autoliikenne olisi väistämisvelvollinen. Siksi myös liikennevalottomien suojateiden yhteyteen pyritään suunnittelemaan odotusalue ajoradan ja kaksisuuntaisen pyörätien väliin. Rakenteelliset järjestelyt toteutetaan selkeästi. Osapuolille ei saa olla epäselvää, mikä on kadunosien käyttötarkoitus. Puu- tai pysäköintikaista muodostavat yleensä helposti riittävän odotustilan jalankulkijalle (kuvat 62 ja 63).

Mikäli pyörätien ja ajoradan välissä on vain metrin erotuskaista, pyritään pyörätie taivuttamaan poispäin ajoradasta, jotta jalankulkijoille muodostuu riittävä noin 2 metrin odotustila ajoradan viereen. Jalankulkija tyypillisesti hakeutuu odottamaan ylitystä reunakiven viereen. Taivutus toteutetaan hyvä ajogeometriaa noudattaen ja selkeästi rakenteellisesti tai materiaalein eroteltuna jalankulusta ja erotuskaistasta. Ajorataa ja kaksisuuntaista pyörätietä voidaan kaventaa suojatien kohdalla (min. 2,2 m), jos se edesauttaa jalankulkijan odotusalueen suunnittelua.(Kuva 64.)

Jalankulkijan ylityspaikka pyörätiellä

Suojatie merkitään pyörätien yli yleensä ajoradan ylittävien suojateiden jatkeeksi ja kaiteella rajattujen pysäkkialueiden ylityskohtiin. Jalankulkija voi kuitenkin ylittää pyörätien missä kohdassa tahansa, ellei läheisyydessä ole suojatietä. Suojatie toisaalta antaa etuoikeuden, mutta toisaalta velvoittaa jalankulkijaa käyttämään sitä. Paikoissa, joissa jalankulkijoiden kävelysuunnat ovat moninaisia, jätetään suojatiet yleensä merkitsemättä. Jalankulkijalle annetaan oikeus kulkea pyörätien yli kaikkialla. Tasoero toteutetaan yleensä viistetyllä kivellä esimerkiksi aukiomaisessa ympäristössä. Kun pyörätien ja jalkakäytävän välillä on tasoero, voidaan rakentaa jalankulkijoille suositeltuja ylityspaikkoja, jotka tukevat myös esteettömyyttä, mutta eivät sido kaikkia käyttäjiä ylittämään pyörätietä vain kyseisestä kohdasta (kuva 65).